2 Samuel 14

Tekoalainen nainen puhuttelee Daavidia

1Kun Jooab, Serujan poika, huomasi, että kuninkaan sydän oli kääntynyt Absalomin puoleen, 2Jooab lähetti noutamaan Tekoasta taitavan naisen ja sanoi hänelle: "Ole surevinasi ja pukeudu suruvaatteisiin äläkä voitele itseäsi öljyllä, vaan ole kuin vaimo, joka jo kauan on surrut vainajaa. 3Mene kuninkaan eteen ja puhu hänelle näin." Sitten Jooab pani sanat hänen suuhunsa.

4Tekoalainen nainen meni kuninkaan eteen, lankesi kasvoilleen maahan ja osoitti kunnioitusta ja sanoi: "Auta, kuningas!"

5Kuningas sanoi hänelle: "Mikä sinun on?" Hän vastasi: "Totisesti, minä olen leskivaimo. Mieheni on kuollut. 6Palvelijattarellasi oli kaksi poikaa. He tulivat riitaan keskenään kedolla, eikä siellä ollut ketään, joka olisi sovittanut heidän välinsä, ja toinen löi toisen kuoliaaksi. 7Katso, koko suku on noussut palvelijatartasi vastaan, ja he sanovat: 'Anna tänne veljensä surmaaja, että otamme häneltä hengen hänen tapetun veljensä hengestä ja hävitämme perillisenkin.' He sammuttaisivat kipinänkin, joka minulla vielä on jäljellä, ettei miehestäni jäisi nimeä eikä jälkeläistä maan päälle."

8Kuningas sanoi vaimolle: "Mene kotiisi, minä annan käskyn sinusta."

9Mutta tekoalainen nainen sanoi kuninkaalle: "Herrani, kuningas, tulkoon tämä rikos minun ja minun isäni perheen kannettavaksi, mutta kuningas ja hänen valtaistuimensa olkoon siitä vapaa."

10Kuningas sanoi: "Tuo minun eteeni se, joka puhuu sinulle noin, niin hän ei enää sinuun koske."

11Nainen sanoi: "Muistakoon kuningas Herraa Jumalaansa, ettei verenkostaja saisi tuottaa vielä suurempaa turmiota, ja ettei poikaani tuhottaisi." Hän sanoi: "Niin totta kuin Herra elää: ei hiuskarvakaan poikasi päästä ole putoava maahan."

12Mutta nainen sanoi: "Salli palvelijattaresi puhua vielä sananen herralleni, kuninkaalle." Hän vastasi: "Puhu."

13Nainen sanoi: "Miksi sinä ajattelet tehdä juuri samoin Jumalan kansaa vastaan, koskapa kuningas ei salli oman hylkäämänsä tulla takaisin? Noin puhuessaanhan kuningas itse joutuu ikään kuin syylliseksi. 14Mehän kuolemme ja olemme kuin maahan kaadettu vesi, jota ei voi koota takaisin. Mutta Jumala ei ota pois elämää, vaan sitä hän ajattelee, ettei vain hylätty joutuisi hänestä erotetuksi. 15Sen tähden tulin nyt puhumaan tätä herralleni, kuninkaalle, kun kansa sai minut pelkäämään. Palvelijattaresi ajatteli: puhun kuninkaalle, ehkä kuningas tekee palvelijattarensa sanan mukaan. 16Kuningas on kuuleva ja pelastava palvelijattarensa sen miehen kourista, joka tahtoo hävittää sekä minut että poikani Jumalan perintöosasta. 17Palvelijattaresi ajatteli: herrani kuninkaan sana on rauhoittava minut. Sillä herrani kuningas on Jumalan enkelin kaltainen, niin että hän kuulee, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Herra, Jumalasi, olkoon kanssasi

18Kuningas vastasi ja sanoi naiselle: "Älä salaa minulta mitään, mitä minä sinulta kysyn." Vaimo sanoi: "Herrani, kuningas, puhukoon."

19Kuningas kysyi: "Eikö Jooabin käsi ole mukanasi kaikessa tässä?" Vaimo vastasi ja sanoi: "Niin totta kuin sielusi, herrani kuningas elää: ei pääse oikeaan eikä vasempaan siitä, mitä herrani kuningas, puhuu. Palvelijasi Jooab on käskenyt minua tähän ja pannut kaikki nämä sanat palvelijattaresi suuhun. 20Antaakseen asialle toisen muodon on palvelijasi Jooab näin tehnyt, mutta herrani on viisas kuin Jumalan enkeli ja tietää kaiken, mitä maan päällä tapahtuu."

Daavid armahtaa Absalomin

21Kuningas sanoi Jooabille: "Katso, tämän minä teen: mene ja tuo takaisin nuorukainen Absalom."

22Jooab lankesi kasvoilleen maahan, osoitti kunnioitusta ja siunasi kuningasta. Jooab sanoi: "Nyt palvelijasi tietää, että olen löytänyt armon silmiesi edessä, herrani, kuningas, koska kuningas tekee palvelijansa sanan mukaan."

23Jooab nousi ja meni Gesuriin ja toi Absalomin Jerusalemiin. 24Kuningas sanoi: "Hän siirtyköön omaan taloonsa, mutta älköön tulko kasvojeni eteen." Niin Absalom siirtyi omaan taloonsa eikä tullut kuninkaan kasvojen eteen. 25Mutta koko Israelissa ei ollut yhtään niin komeaa miestä kuin Absalom, eikä ketään niin ylisteltyä. Kantapäästä kiireeseen asti hänessä ei ollut yhtään virhettä. 26Kun hän ajatti hiuksensa – aina vuoden kuluttua hän ajatti ne, sillä ne tulivat hänelle niin raskaiksi, että hänen täytyi ne ajattaa – hänen hiuksensa painoivat kaksisataa sekeliä kuninkaan painoa. 27Absalomille oli syntynyt kolme poikaa ja tytär, jonka nimi oli Taamar. Hän oli kaunis nainen. 28Absalom asui kaksi vuotta Jerusalemissa tulematta kuninkaan kasvojen eteen. 29Absalom lähetti sanan Jooabille lähettääkseen hänet kuninkaan luo, mutta tämä ei tahtonut tulla hänen luokseen. Hän lähetti vielä toisen kerran, mutta hän ei tahtonut tulla. 30Hän sanoi palvelijoilleen: "Katsokaa, Jooabin maapalsta on maapalstani vieressä, ja hänellä on siinä ohraa. Menkää ja sytyttäkää se palamaan." Sitten Absalomin palvelijat sytyttivät maapalstan palamaan.

31Jooab nousi ja meni Absalomin luo taloon ja sanoi hänelle: "Miksi palvelijasi ovat sytyttäneet palamaan maapalstan, joka on minun omani?"

32Absalom vastasi Jooabille: "Katso, minä lähetin sinulle sanan: Tule tänne, lähetän sinut kuninkaan luo sanomaan: Mitä varten minä olen tullut kotiin Gesurista? Olisi parempi, jos vielä olisin siellä. Nyt minä tahdon nähdä kuninkaan kasvot, ja jos minussa on vääryys, surmatkoon hän minut."

33Jooab meni kuninkaan luo ja kertoi hänelle tämän. Hän kutsui Absalomin, ja tämä tuli kuninkaan luo ja kumartui kasvoilleen maahan kuninkaan eteen, ja kuningas suuteli Absalomia.